lauantai 27. elokuuta 2016

Hyi olkoon

Miten asiat ovat taas päässeet tällaiseen jamaan? Miksi en osaa olla kuin keskimääräisen tunnottoman tasainen tai sitten järjettömän alakuloinen ja tuskainen? Jos minulla olisi edes kunnon ailahteleva luonne (tai syklotymia), saisin välillä niitä huippujakin. Pieni mania saattaisi tehdä terää. Mutta piruvieköön ei. Joko ankeaa, tyhjää, onttoa astronautti-jolta-on-turvaköysi-katkennut -fiilistä, tai sitten kivuliasta, menneessäelävää itseinhoa.

Ulkona tuulee niin, että puut näyttävät taipuvan vaakasuoraan. Melko sopiva sielunmaisema - voisin ehkä lähteä rantaan katselemaan vettä, jos saisin sen verran irti itsestäni.

Miksi ajattelen Sitä Yhtä Tyyppiä edelleen niin paljon? MIKSI? Jälleen yksi asia, jossa olen huono: menetetyn rakkauden taaksejättäminen. Haluaisin kertoa tästä jumiutumisesta terapeutille, mutta pelkään, etten kehtaa. Minua hävettää suunnattomasti kyvyttömyyteni käsitellä asia loppuun. Terapeuttini on ratkaisukeskeinen terapeutti, mutta minä en ole tarpeeksi ratkaisukeskeinen asiakas.

 

Ei kommentteja: