tiistai 9. elokuuta 2016

Addiktio

Piru, kun huolestuin tänään siitä, että ajattelukykyni on rankasti heikentynyt. Keskittyminen tuntui olevan täysin olematonta. Pintatason mielleyhtymät vain välähtelivät päässä ja nekin näkyivät kuin likaisen lasin läpi. Missä selkeys ja mielen kirkkaus? Onko niitä koskaan ollutkaan? Lisämausteena sitkeä flunssa, joka tekee pään painavaksi.

Ja sitten tuli lounas, jonka jälkeen join kupin kahvia. A vot, selkeni maailma. Tunnelma kohosi, askel keveni, ajatus juoksi ja nuhakin tuntui vähäisemmältä. Suunnitelmia työnhausta, käsityöprojekteista, kuntoilusta ja kavereiden tapaamisesta alkoi ilmestyä päähän kuin tyhjästä. Kun rupesin katselemaan Kanadan karttaa* ja fantasioimaan erämaahan muuttamisesta, piti oikein muistuttaa itseään siitä, että kofeiini se puhuu nyt.

Yritän vähentää kahvin juontia päämääränäni lopettaa se joksikin aikaa kokonaan. Niinpä söin aamupuuroni tänään yrttiteen kanssa. Ja sitten ihmettelin sumeaa oloa ja raskasta päätä. On aika helkkarin noloa olla tällainen kahviaddikti, kuulkaa.


*) Minulla on aika ajoin erilaisia, hyvin epärealistisia suunnitelmia muuttamisesta johonkin arktiseen paikkaan kauas kaikesta. Viime aikoina olen katsellut Hudsoninlahden rantoja; aiemmin listalla ovat olleet esimerkiksi Huippuvuoret, Grönlanti, Orkneysaaret, Aleutit ja Newfoundland.

Ei kommentteja: