sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Outoja elämänmuotoja - alien life forms

Tuli viesti, yks kaks vallan. Entinen työkaveri Vesku kertoi olevansa lähistöllä kahvilassa. Minä siihen että jaa, miten olet tännepäin eksynyt. Yöjalassa kuulemma! Lähetteli sitten siinä vielä useampia viestejä, mutta ei suoraan saanut pyydettyä, että tule. Minä ehdotin, että tulenko minäkin paikan päälle. Ja menin sitten.

Veskulla oli tarve puhua syötyään myöhäisen aamupala/lounaan. Hän halusi kertoa seikkailuistaan, eronnut mies kun on, minua vähän nuorempi. Pikkutakki, valkoiset hampaat, treenattu vartalo, ei enää silmälasejakaan - en muistanutkaan/tiennytkään, että hän on tuota sorttia. Puhui kuin moottori, minä en saanut paljon sanan sijaa, mikä sentään on harvinaista koska olen itäsuomalaista kälätyssukua. Vesku kehuskeli valloituksillaan ja kertoi eri treffikumppaneistaan, ei puhettakaan että olisi kysynyt mitä minulle kuuluu tai mitä olen viime aikoina tehnyt. Itse väkisin tungin vähän kuulumisiani väliin, mutta sitten ajattelin, että antaapa pojan puhua, tarvetta tuntuu olevan. Minua ovat ennenkin miehet käyttäneet olkapäänään.

Mukava mieshän Vesku on, ei siinä mitään. Kun olimme samassa työpaikassa pari vuotta sitten, hän oli työtovereista se, jonka kanssa olimme älyllisesti samalla aaltopituudella. Pidin hänestä kyllä enemmän sellaisena kuin hän töissä oli - silmälasipäisenä, pedanttisena vähän-nörttinä, haalareissa ja tukka sekaisin. Deitti-Vesku on perin sliipattu. Hän ei ole ihan niin vastustamaton kuin luulee, eikä niin hyvännäköinen.

Olenkohan monestikin itse ollut yhtä rasittavan itsekeskeinen tavatessani jonkun kaverin? Olen varmaan. Kaitselmus minulle anteeksi antakoon.

Ei kommentteja: