sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Nyt tarvis ruveta

Millainen mustikkakesä nyt onkaan! Menimme teinien kanssa tänä aamuna metsään sillä ajatuksella, että poimitaan nyt jos jotain vielä löytyy. Vaan sieltäpä löytyi. Isoja marjoja, mehukkaita, kirpakoita, täydellisiä ja ihania. Mättäät niin sinisenä että jouduin saalistuskiihkon valtaan - vaikka astiat ja vatsa olivat täynnä, en olisi millään halunnut lähteä moisen aarteen ääreltä. Mutta jäi muillekin siis.

Sitten ne marjat pitäisi vielä putsata. Se ei ole ollenkaan samanlaista himohommaa. Ensin tarvitaan iso kupillinen kahvia ja pari suklaakeksiä sekä päivätorkut.

Meillä oli eilen pieni sukulaislapsi hoidossa. Totesin, että olen liian vanha ja mukavuudenhaluinen hoitamaan pikkuisia - onneksi teinit järjestivät tenavalle kaiken tarvittavan tekemisen ja viihteen avaamalla muinaiset lelulaatikkonsa. Pahoittelin lapsen äidille jälkeenpäin, että lapsen sanavarasto saattoi kasvaa kirosanalla, sillä tartuin kuumaan astiaan ilman patahanskaa ja karjaisin tietysti, että VITTU. Ja pellavapää oli vieressä istumassa. Lapsen äiti lohdutti, että kyseinen sana on jo viattomilta huulilta kuultu aiemminkin. Pellavapäällä on näet isoveljiä.

***

Pitäis pitäis pitäis. Mutta en saa aikaiseksi.

Ei kommentteja: