keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Eripurat

Minne tässä maailmassa sitten eksyykin, aina törmää ihmisten väliseen nokitteluun ja kränään. Minun on jotenkin suhteettoman vaikea olla paikalla edes virtuaalisesti, kun jokin sanaharkka on meneillään. Olen kai tässäkin suhteessa Liian Herkkä, tai väärällä tavalla herkkä. Phyh.

Joskus ei huvita edes ottaa osaa mihinkään, kun joka paikassa on samanlaista sössöä ennemmin tai myöhemmin. Kaikesta saa aikaan kähinää, vaikka nyt sitten vapaaehtoistyöstä - ja minä kun joskus nuorena ja naiivina luulin, että yhdistykset, jotka perustuvat toisten vapaaehtoiselle auttamiselle, vetäisivät puoleensa altruistisia ihmisiä, jotka eivät haastaisi riitaa eivätkä muodostaisi "puolueita" yhteisön sisälle. 

Sitäköhän varten muuten Suomessa on niin jumalattomasti erilaisia yhdistyksiä? Koska ihmiset tarvitsevat purkautumiskanavan passiivis-aggressiivisuudelleen, pätemisenhalulleen ja klikkiytymisentarpeelleen? Joskus (no, ennemmin tai myöhemmin) tappelut kasvavat niin ylitsepääsemättömiksi, että joku eroaa näyttävästi ja suurella ryminällä yhdistyksestä muutaman marttyyrihenkisen puheenvuoron käytettyään. Hänen suurimmat kannattajansa ja osa hiljaisesta enemmistöstä seuraa perässä. Ja mitä he sitten tekevät? Perustavat uuden yhdistyksen.

Ei kommentteja: