lauantai 18. kesäkuuta 2016

Huonoilla teillä

Olin vanhemman tyttären kanssa ihan shoppailemassa. En pidä tuosta ilmaisusta enkä siihen liittyvästä mielikuvastani, mutta millään muulla nimellä ei toimintaamme voi kutsua - menimme ostoskeskukseen, sovittelimme vaatteita, ostimme vaatteita, tytär osti kosmetiikkatuotteita, minä ostin kalliin tyynyn. Kävellessämme autolle päin sanoin tyttärelle: "Mulla on tästä vähän syyllinen olo." Tarkoitin sitä, että lankesin kulutuskeskeisen elämäntavan pauloihin. Tytär ei ottanut ihan niin raskaasti, mikä paljastui hänen vastauksestaan: "No niin mullakin, mutta mä saan onneksi kohta sen palkan."

***

Nuorempi tytär on ollut pidempään poissa kotoa. Lähetin hänelle tänään kännykkäkuvan meistä muista kolmesta, alla teksti "terveisiä perheestä". Lisäsin viestiin, että meillä on ikävä häntä, isällään eniten. Vastaukseksi tuli lakoninen "Cute...".

Muistelin omaa nuoruuttani. Olin vastaavan ikäisenä kuukauden poissa kotoa, joinakin vuosina leireillä, ja vaikka mitä reissuja, mutta en muista vanhempieni koskaan osoittaneen ikävöivänsä minua. Pikemminkin he tuntuivat aina helpottuneilta, kun olin poissa. Olin jo nuorena ilkeä ja rasittava ihminen, näet.
 

Ei kommentteja: