perjantai 27. toukokuuta 2016

Perjantain tajunnanvirtasaarna

Tähän aikaan vuodesta herää yleensä keskustelu koulujen kesäloman pituudesta ja ajoituksesta. Tänään tuossa kylillä käydessäni mietin, että tämäkin on sellainen asia, joka noin niin kuin globaalissa mittakaavassa on tavattoman pieni, mutta valtakunnan tasolla hyvin vaikea muuttaa.
Nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa koulu on lähinnä tapa pitää keskenkasvuiset valvonnan alla ja tarjota heille jotain tekemistä, sillä verukkeella, että siitä on hyötyä sitten tulevaisuudessa. Vaikka se hyötyfunktio kyllä tuntuu hämärtyvän kaiken aikaa. Mutta kun ei tässä suuremmin ole peltotöitä tai muutakaan yleishyödyllistä käyttöä yli seitsemän- ja alle 18-vuotiaille, niin siinä on sitten se koululaitos. Ja oppiihan siellä pärjäämään kaikenlaisten sukankuluttajien kanssa ja olemaan ihmislaumassa, mistä voi joissakin työelämän yhteisöissä sitten olla apuakin. Kaiken tiedollisen, mitä koulu opettaa, voisi oppia tehokkaammin ja nopeammin muutenkin, mutta onpahan ainakin jotkut raamit joiden puitteissa toimia.

Niin että miksi nykyään sitten kouluissa on kahden ja puolen kuukauden kesäloma? Kun ei niitä lapsia tarvita maatöihin, kuten ennen. Kesälläkö niitä ei tarvitse pitää puuhassa? Mutta menepäs ehdottamaan muutosta - vaikkapa kesäloman pilkkomista useampaan pätkään vuoden varrelle. Jopa nousee vastarinnan kuoro. Muistelevat lapsuutensa pitkiä, vapaita kesiä ja haluavat omille lapsilleen samanlaiset. Vaikka sitä maailmaa ei enää ole. Ainakaan joka paikassa. Ja ylipäätään tämän(kin) asian muuttaminen tuntuisi niin vaikealta. Että olisikin eri tavalla kuin ennen. Itsestänikin se tuntuu omituiselta, en sitä kiellä. Mutta mahtoiko aikanaan 1800-luvun suomalaisista mäkitupalaisista ja muista tuntua omituiselta, kun omat lapset joutuivat/pääsivät kansakouluun, eikä kaksi viikkoa kiertokoulua enää riittänytkään? Samantapainen muutos se olisi kouluvuoden uudelleenmääritteleminenkin.

Ihmiset isoina joukkoina vastustavat muutoksia yleensä kynsin ja hampain. Ainakin näitä maailmankuvaan vaikuttavia. Kuten nyt vaikka ajatusta siitä, että toimeentulo ei enää olisikaan palkkatyöstä riippuvainen, vaan kaikilla olisi perustulo tai vastaava. Eihän se nyt käy - laiskuushan sellaisessa nyt pesii ja pahat ajatukset! Eivätkä kuukausipalkkalaiset enää voisi tuntea ylemmyyttä, kun ovat tehneet asiat oikein ja saavat käydä töissä, toisin kuin tuo naapurin säälittävä Saima, jolla ei ole minkäänlaista uraa ja töitäkin vain satunnaisesti. Jotain vikaahan sellaisessa ihmisessä täytyy olla, sillä tekevälle löytyy aina töitä. Vai kuinka?

Ei kommentteja: