keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kosketeltavana taas

Kävin uudestaan hierottavana. Tämänkertainen hieroja näytti olevan hädin tuskin rippikouluiässä. Hintelä nuorukainen, ja niin hiljainen ääni, että täti ei meinannut kuulla. Mutta vahvat näpit oli. Sääristäni löytyi niin kipeitä kohtia, että melkein karjahtelin. Niitä nuorukainen sitten pehmitteli, samoin kuin pakaroitani. Oli oikeastaan hyvin rentouttavaa.

Paluumatkalla katselin bussin ikkunasta Hämeenpuiston lehmuksien melkein neonvihreää sävyä ja tuntui, että onhan tämä sentään ihan ok, elämä meinaan. Että ainakin tänään taas on hyvä olla. Katsotaan huomenna sitten uudestaan, mitä on.

Ei kommentteja: