lauantai 21. toukokuuta 2016

Ikkunat auki moneen suuntaan

Tamperelaisessa lähiössä on hyviä puolia kaksi:
  1. Jos lähtee pyörällä keskustaan päin, sinne on lyhyt matka, ei tule edes hiki (ellei ole helle) ja matkalla näkee kauniita taloja ja maisemia riippuen reitin valinnasta. Ja sanoinko jo, että matka on lyhyt? Kahville tai pääkirjastoon tai kaverille kylään voi pyöräillä näin kesäkelillä ihan ilokseen. Tukka menee lyttyyn kypärän alla, joten hienostelemaan ei voi mennä, mutta muuten.
  2. Jos taas lähtee pyörällä poispäin keskustasta, on kymmenessä minuutissa ihan maalaismaisemissa. Hiekkateitä ja hiljaisuutta. Tänään näin retkelläni ison ja kirjavan fasaanikukon purmeltamassa keskellä hiekkatietä, västäräkkejä, oravan ja kottaraisia. Ja räkättirastaita, mutta niitä ei lasketa, koska niitä näkee kotipihassakin. Kuulin peipon, mustarastaan, sepelkyyhkyn sekä ilokseni jopa käen. Ja kukkivia kasveja oli, ja elinvoimaista vihreyttä ja veden solinaa ja mitä vielä. Ötököitä.

Kyllä, olin jääkiekkoa paossa, mutta kannatti olla.

***

Meille on tulossa tilapäishoitoon uusi kissa. Nyt kun viikonloppu on vielä kissaton, pitäisi pestä parvekelasit ja säätää kaikki tuuletusikkunat niin, ettei niistä kissa putoa vaikka ovat auki. Hiekkalaatikon jo pesin. Jännittää vähän, millainen tämä uusi tulokas on.

Ei kommentteja: