sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Haikea

Pikku kissa lähti, toivottavasti loppuelämänsä kotiin. Mukavien ihmisten luo.

Ei tule enää pieni kirjava misse yöllä sänkyymme ja levittäydy rennosti jalkopäähän. Olen varmaan suhteettoman surullinen siihen nähden, että kissa oli luonamme vain kaksi viikkoa. Mutta kun se oli niin tavattoman herttainen ja ystävällinen ja pikkuinen ja soma.

Puolisokin on surullinen. Lupasin hänelle, että etsimme pian oman kissan, jos vain suinkin elämässämme tilaa sellaiselle on. 

20 lemmikittömän vuoden aikana en muistanut tätä: eläimeen voi kiintyä todella syvästi. Lyhyessäkin ajassa. Uskallanko vielä kiintyä uusiin eläimiin (saati ihmisiin), kun luopuminen parin viikon tuttavuuden jälkeenkin on haikeaa ja tuskallista?

Ei kommentteja: