keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Edelleen kissa

Yhden yön jälkeen olemme havainneet, että kissan tulo taloon on vähän kuin meille olisi tullut vauva: kissakin valvottaa yöllä ja sitten päiväsaikaan katselemme ihastellen sitä, kun se nukkuu.

***

Minulla olisi taas vaihteeksi asiaa lääkäriin. Mietin itsekin, mistä näitä vaivoja siunaantuu ja kuinka suurelta osin kehrään ne mielessäni itse ja jotenkin onnistun vakuuttumaan niiden fyysisestä todellisuudesta. Olisi hyvä mennä sille yleislääkärille, joka yleensäkin on hoitanut minua hyvin ja kohdellut inhimillisesti ja ymmärtäen, mutta en tiedä kehtaanko. Samaiselle henkilölle nimittäin kävin viime syyskuussa avautumassa ahdistuksestani ja aloin itkeä parkumalla suunnilleen samalla hetkellä kun ovesta sisään pääsin. Enkä sitten lopettanut ennen vastaanoton loppua. Niin että nyt tuntuu melkoiselta kynnykseltä uskaltaa mennä valittamaan fyysisiä vaivoja henkilölle, joka on nähnyt minut täysin romahtaneena. Helvetti sentään, miten tässä tekisi?

Ei kommentteja: