sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Suunnanottoja

Eilen yritin myydä liikoja tavaroitani partiolaisten kirpputorilla. Menestys oli heikko, mutta toisaalta pöytävuokrakin oli vain kolme euroa. Jäin omilleni. Pääsin sentään eroon kirjasta, jonka Se Yksi Tyyppi antoi minulle aikanaan joululahjaksi. Kyseessä oli Dostojevskin Idiootti (hyvin osuva nimi silti, sikäli kun Siitä Yhdestä Tyypistä puhutaan, hah); se oli Tyypin lempikirjoja, mutta minä en siitä suuremmin välittänyt. Se vastasi kuvaa, joka minulla on venäläisistä klassikoista noin ylipäätään: vähän väliä on dramaattisia kohtauksia, joissa kaikki keskeiset henkilöt kokoontuvat samaan huoneeseen ja huutavat toisilleen, ja jollakin on keuhkotauti ja hän kuolee hitaasti. Nuori ja älykäs partiojohtaja osti kirjan kahdella eurolla. Tuokoon se hänelle iloa.

Tänään olin taidesuunnistamassa. Sää oli jäätävä ja välillä heitteli räntää, mutta näin sentään kolme vai oliko se nyt neljä ihan oikeaa taiteilijan ateljeeta, ja jopa taidetta, joka miellytti silmääni. Urheilusuorituksen lomassa kävimme vohvelikahvilassa; mokkavohveli oli niin yltiöpäisen makea, että sain luultavasti kakkostyypin diabeteksen.

Minulla on ihan hyvä olo. Vaikka tässä karseassa maailmassa hyvästä olosta tuleekin syyllisyydentunne. Mikä oikeus minulla olisi olla onnellinen? Mutta varmaan joskus vielä olen silti, ainakin hetkellisesti.

Ei kommentteja: