torstai 14. huhtikuuta 2016

Pehmo

Ajatus, jonka eilen sain vihdoin sanoiksi asti: Miksi yritän esittää itselleni ja muille ronskia ja coolia vesihanhenselästä-tyyppiä, kun todellisuudessa olen täysi pehmo, itken herkästi ja asiat ravisuttavat minua rajusti? Tokihan olen tähänkin asti sen tiennyt ja myöntänytkin itselleni, mutta miksi jatkuvasti moitin itseäni voimakkaasta tuntemisesta? Auttaako moittiminen? No ei helvetissä. Sitten sitä sekä tuntee maanjäristysmäisiä tunteita että syyllisyyttä niistä tunteista. Että näin.

Yksi syy esittämiseeni on kyllä se, että minuun on nuoresta asti iskostunut käsitys ulkonäön ja herkkyyden yhteydestä. Siis että tämän näköinen ihminen kuin minä (kookas, vaalea, ei-naisellinen) ei saa olla herkkä ja haavoittuva. Pitäisi olla kova maailmaa vastaan, vähän sellainen "hyvän työihmisen" sorttinen, jaksaa jaksaa. Hento ja kaunis runotyttö saisi olla pehmeä ja säpsy.

No niin. Tämän ajatuksen kanssa eteenpäin. Että maailma tottuisi turskeihin mutta hempeisiin ämmiin. Jos nyt ensin itsekin tottuisi.

Ei kommentteja: