lauantai 2. huhtikuuta 2016

No kaikelviisii

Heräsin myöhään, vasta 7.41, ja aurinko paistoi. Viikko sitten päätin, että lopetan kaikenlaisen alkoholinkäytön kokonaan ja totaalisesti. Eilen illalla join kaksi lasia viiniä. Valitettava takaisku. Tosin havaitsin välittömästi, että ei olisi kannattanut juoda niitäkään. Olo ei ollut hyvä, ainoastaan samea ja väsynyt. Nyt sitten taas lujana eteenpäin: ei viinan/viinintippaakaan! (Mutta kuinka kauan tämä kestää tällä kertaa?)

Päänsisältö on kenties jo tervehtymässä. Sen huomaa siitä, että katson jo hieman eteenpäin, uskallan ajatella, että toukokuu tulee, ehkä jopa kesäkuukin. Kesäkuussa olen taas työtön, ja rohkenen jopa suunnitella, että en poikkeuksellisesti stressaantuisikaan siitä, vaan vain katsoisin, mitä tuleman pitää. Radikaali ajatus! Että en vajoaisikaan epätoivoon siksi, että olen niin surkea ihminen, ettei minulla nelikymppisenä ole kuin satunnaisia pätkätöitä.

Omituista on havahtua siihenkin, että en ole enää ahdistunut! En ainakaan päivittäin. Tuskainen, kaikkiin ajatuksiin ja tekemisiin vuotava pahaolo ja henkinen kipu pysyy nyt enimmäkseen poissa. On totuteltava siihen, että osaisin olla ilman sitä, eläisin jokaisen päivän ihan elämällä, enkä haeskelisi uudelleen pahanolonajatuksia. Että kivuliaat ajatusmallit ja muistot saisivat pölyttyä mieleni ullakolla, eikä niiden luona käytäisi. Hautautuisivat hiljalleen muun roinan alle, unohduksiin, nuo pirut ja perhanat.

Ja niin, hain sentään apteekista loput lääkkeistä, viimeiset 100 kpl ennen reseptin uusimista. En uskalla ajatella, että lopettaisin, edes vähentäisin. En ennen kesää, en ennen parempaa otetta ja varmuutta siitä, mikä ja miten olen.

Kävin hammaslääkärissä, suunnittelen piilolinssien hankintaa ja lemmikin ottamista - ja ihmettelen itseäni vähän: onko tämä nyt katsottavissa normaaliksi ihmisen elämäksi, vai yritänkö sittenkin harhauttaa mieltäni keksimällä kaikenlaisia sivupolkuja? Onko ihan ok sijoittaa itseensä rahaa ja ajatusenergiaa ja keksiä elämänparannuksia? Terapeutti perui tämänpäiväisen session sairastuttuaan, perskatti, muuten olisin ehkä kysynyt häneltä.

Ei kommentteja: