perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kohtaus ruuhkassa

Istuin autossa jossakin ruuhkantapaisessa, jonot jumittivat liikennevaloissa. Katsoin hajamielisesti sivulleni, ja siinähän se oli: Sen Tyypin auto. Tarkistin rekkarin, oikea oli. Jonot nytkähtivät sen verran eteenpäin, että näin selvästi myös auton kuskin. Tuttu jätkä. Ei kääntänyt päätään. Huomasin, että typerännäköinen tukka nykyään. Sitten viereinen jono liikkui onneksi liukkaasti emmekä enää olleet kohdakkain.

Valahdin taas veteläksi ja kivulias humaus kävi läpi kroppani. Mikä helvetti siinä on, että pelkkä näkeminen riittää tällaiseen reaktioon? Kotonakin vielä oli huono olo ja teki mieli viskiä, mieluummin pari kolme annosta.

Jos päätän tänään, että nyt unohdan hänet kokonaan, niin kuinka kauan päätös pitää? Pakottaminen ei kohdallani toimi, mutta hitaahko vieroitus on jollain lailla toiminut. Vähennän siis entisestään mahdollisuuksiani törmätä häneen edes virtuaalisesti. Kun tekee mieli stalkata, silloin käännytän itseni väkisin muualle. Numeron olen poistanut, kaikki sosiaalisen median yhteydet samoin (viimeisen juuri äsken). En lue enää foorumia, jolle tiedän hänen kirjoittavan. Does it hurt when you do that? Then don't do that.

Ei kommentteja: