torstai 21. huhtikuuta 2016

Hassumpi päivä?

Oudot mutta muistettavat kokemukset jatkuvat. Olin yhden työkaverin kanssa kaksin pöydän ääressä postia purkamassa, ja juttelimme niitä näitä. Jossain yhteydessä sanoin, että mietin välillä, olisiko minun sittenkin ollut parempi elää vanhanapiikana, koska tunnen olevani vähän vaillinainen äiti. Työtoverini sanoi ykskantaan, että ei usko näin olevan, koska kuulemma minä olen sellainen ihminen, jolla on voimakas vaikutus ympäröivien ihmisten elämään ja siksi varmasti olen hyvä äiti. Ja olen hänen mielestään hieno persoona, tai jotain. Sarkasmitutkani aktivoitui, mutta ei piipannut; tämä työtoveri oli ihan tosissaan. Minä jäin sananmukaisesti huuli pyöreänä katsomaan häntä, tuo puheenvuoro tuli niin puun takaa. Sain änkytettyä, että olen hämmentynyt, sillä olen viettänyt ison osan elämääni inhoten itseäni.

Mutta on se outoa. Joidenkin mielestä siis olen kuitenkin ihan jees, ja jopa positiivinen ilmiö. Kahtena päivänä peräkkäin sattuu tällaista - perin merkillistä.

Kun lähdin kotiin, juoksin pää kolmantena raajana ehtiäkseni bussiin, joka seisoi jo pysäkillä. Viittilöin bussille, ja se näyttikin odottavan minua, mutta kun olin metrin päässä sen etupuskurista, kuski sulkikin oven ja lähti ajamaan. Minä jäin tuijottamaan hölmönä perään. Tämä episodi ei haitannut minua pätkääkään. Sen verran säteili vielä tuo työtoverin kommentti.

Ei kommentteja: