lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ruumiillisia mietteitä

Olin eilen korttelikapakassa ystävättäreni kanssa. Menimme kuudelta ja tulimme yhdeksältä pois. Keski-ikäisten perheenäitien baarireissu siis. Oli oikein mukavaa, vaikka puhuimme ehkä vähän synkkiä. Istuimme viisaasti ahtaassa nurkassa kahden hengen pöydässä, sillä ystävättäreni on sitä naistyyppiä, jonka viereen istuu heti joku mies, jos siinä suinkin on tilaa. Eilen ei ollut ja saimme kälättää ilman keskeytyksiä.

Rommin vaikutuksen alaisena sitten valvoin aamuyöstä samean koomaisena. Aamulla ei ollut kovin virkeä olo, mutta siivoaminen ja sen jälkeen nautitut kolmen tunnin päiväunet toivat minut takaisin ruumiiseeni. Olen loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen olento: tarpeeksi unta ja kunnollista ruokaa, ja kas, ruumiin voidessa paremmin henkikin nousee syvimmistä syövereistään vähän valoa kurkistelemaan.

Meillä oli viikon verran yövieras, jolle oli luovutettu yksi makuuhuoneista. Minulle, introvertille emännälle, tilanne ei ollut helppo. Kun ei kotonaan voi olla kuin kotonaan, niin siihen aika nopeasti väsyy. Sanoin koko viikon, että hankalinta yövieraiden talossa ollessa on se, että ei voi vapautuneesi pieraista, mutta ihan oikeasti hankalinta oli se, etten voinut olla surullinen tai vihainen niin, että se näkyisi ulospäin. Esitin siis hampaat irvessä esiliinaan puettua Hausfrauta. No, vieras meni jo, ja voin taas löhötä sohvalla ilman rintaliivejä ja korottaa ääntäni silloin, kun siihen on aihetta.

Ei kommentteja: