lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ruma maailma ja ihminen

Ikkunasta näkyy aurinko ja kevät. 

Kevät myös tuntuu. Olen jo tehnyt ensimmäiset remonttisuunnitelmani tälle vuodelle - jostain syystä se hinku iskee aina keväisin, vaikka aina niitä suunnitelmia toteuttaessani sitten ähkinkin, että miksi helvetissä ryhdyin. Mutta kevät tuntuu myös siinä, että monet asiat inhottavat entistä enemmän. Lisääntyvä valo paljastaa asunnon puutteet ja kulumat, ja samalla tavalla oman itseni ja elämäntilanteeni rönköt, kyhmyt ja naurettavuudet. Ja saa minut haluamaan tehdä niille heti välittömästi jotain, vaikka sitten vain maalata ne piiloon. Varasin kampaajan.

Jokaisessa vuodenajassa on jotain, mikä provosoi pahat ajatukseni esiin, ja keväästä en ole koskaan oikein tykännyt. Kun valoa on yhtäkkiä paljon, kaikki ruma näkyy. Kaupunki on kuraisenharmaa ja saastainen, kengät ovat aina likaiset. Naama on sameanvärinen ja hiukset elottomat. Ulkoilu ei huvita, koska talven kauneus on poissa eikä kesästä ole vielä merkkiäkään.

Mutta toisaalta: ainakin saan kohta jotain tehtyä. Kevätpäivänseisauksen tienoolla iskenee jokavuotiseen tapaan pakonomainen halu järjestellä kaappeja ja viedä tavaroita kierrätykseen. Puhdistautumisvaihe, jota tuo remonttisuunnitelmani jo ennakoikin.

Huomaan kirjoittavani aika ankeita juttuja. Voi olla, että ne muodostuvat ainakin aluksi suorastaan tämän blogin teemaksi. Että saan ne ulos itsestäni. Toivottavasti vielä joskus puistelen päätäni ja naurahtelen näille valituksille. Niinpä niin.

Ei kommentteja: