torstai 17. maaliskuuta 2016

Pieni olo

Vaikka ruikutinkin fyysisestä kasvustani tuossa eilisessä, niin henkisesti minulla on kovin, kovin pieni olo. Sielu (tai mikä lie) on laihtunut, melkein riutunut. Ei ole mitään substanssia.

Mietin itsesäälin sekaisia lapsellisia juttuja, kuten sitä, miksi minä olen aina se, joka kaipaa. Minun seuraani ei yleensä kukaan pahemmin tavoittele. Sen kyllä tiedän, että en ole erityisen mukava enkä herttainen, että ehkä se johtuu siitä sitten. 

Yksi työkaveri muuten sanoi tänään, että minä olen kaunopuheinen. Kysyin, että enkö pikemminkin rumapuheinen. Hän sanoi, että sitäkin, mutta että halutessani osaan sanoa asiat tarkoituksenmukaisesti ja esteettisesti. Minä siihen, että kiitos. Lämmittihän se.

Minulta kysyttiin eilen, miksi roikun edelleen kynsin hampain henkilössä X, siis ajatuksissani. Että miksi en jo päästä irti, sillä niin on vain tehtävä jossain vaiheessa, ja mieluummin ilmeisesti ennemmin kuin myöhemmin. Ja minä kun vain haluaisin tietää keinon siihen! Mitä vielä voisin tehdä, että lakkaisin ajattelemasta häntä? Tietäisikö joku hyvän aivopesulan? 

(Hei, hetkinen, onko tänään pyhän Patrikin päivä? Minullahan on viskiä kaapissa! Se ei tosin ole irlantilaista vaan skottilaista, mutta onko tuo nyt niin nokonuukaa...)

Ei kommentteja: