sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Aurinko

Unia kaiken yötä. Ikäviä sellaisia. Turhan todentuntuisia ja mieleenjääviä, tuppaavat saamaan koko pääsiäissunnuntain tuntumaan astetta harmaammalta.

Mutta aurinko. Tuolta se kumminkin tuli esiin. Luulen, että saan itsestäni irti sen verran, että lähden päivänokosten jälkeen ulos. Kävelemään harjulle ja katselemaan taiteellisennäköisiä puutaloja, joiden kaltaisessa en kuitenkaan koskaan pääse asumaan.

Perheen teini-ikäiset haluavat edelleen leikkiä pääsiäiskukkoa, mikä on minusta hellyyttävää. Laitetaan lankalauantain iltana hattu tai pipo sängyn viereen, tai nykyisellään huoneen oven ulkopuolelle, ja odotetaan, että pääsiäiskukko munii siihen yön aikana suklaamunia. Ja muniihan se. Koska vanhemmista on haikeaa, että lapset kasvavat niin säikäyttävän nopeasti. Jos isot teinit vielä pyytävät suklaamunia hattuun tai satunnaisen iltasadun, niin sopiihan se. Syliin ovat vähän isoja jo, mutta kainaloon mahtuvat.

Ei kommentteja: