torstai 21. syyskuuta 2017

Nöyrä ja neuroottinen

Heti aamusta silmiini osui ilmoitus työpaikasta, johon sopisin kuin se kuuluisa nenä naamaan. Innostuin. Soitin lisätietoja, numero oli varattu, jätin viestin. Jätin hakemuksen netissä. Laitoin vielä sähköpostia perään, että tuliko se hakemus perille, kun sivusto ei lähettänyt kuittausta.

Kuinka paljon sitä oikein voikaan haluta työsuhdetta, joka olisi vain kuukauden mittainen? Pitkästyminen tekee hötkyksi.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mediaa

Meille näköjään tulee taas Aamulehti - puoliso lienee taas bongannut jostain tarjouksen, jolla lehden saa ilmaiseksi pariksi kuukaudeksi. Kutsumme kotosalla Aamulehteä Aamuporvariksi. Ystäväni Ihmissuhdejuristi käyttää jopa nimitystä Aamufasisti; hän on kannanotoissaan jyrkempi.

En tajua, miksi puoliso haluaa lehden. Hän ei ehdi sitä koskaan lukea, ainakaan aamuisin, koska on sitä lukijatyyppiä, jonka pitää kahlata läpi joka ainoa tekstirivi sivun jokaisesta nurkasta. Minä selaan lehden läpi aamuisin, koska se tuntuu jonkinlaiselta hyvän ihmisen velvollisuudelta, mutta tulen vallan mainiosti toimeen ilmankin. Ainoa tuntuva muutos kohdallani tilausten keston ajan on se, että joudun tyhjentämään keräyspaperilaatikkomme useammin.

Ja sitten sitä aina välillä sattuu kuitenkin osumaan Lukijalta-osastoon. Tänään se oli täynnä älytöntä jankkausta ja jaanausta ja olkiukkoja aiheesta "miksi käyttämäämme vakiintuneeseen kieleen puututaan, yhyy!" Saatana sentään. Olisiko ollut yksi mielipidekirjoitus jostain muusta aiheesta. Selvyyden vuoksi: minä kannatan kielen sukupuolittuneiden rakenteiden purkamista; olen kannattanut sitä niin kauan, kun olen siitä ollut tietoinen, siis 25-30 vuotta. En voi käsittää tätä tahallisten väärinymmärrysten ja kauhistelujen määrää, jota siihen on nyt vielä 2010-luvulla saatu liitetyksi. Enkä hitossa voi käsittää niitäkään, jotka huutavat, että Suomessa on pahempia ongelmia, jotka pitää ratkaista ensin, ennen kuin tällaisiin puututaan. Jos jonkun yksinkertaisen asian voi ratkaista helposti, MIKSI sitä ei voisi tehdä ennen kuin maailmassa on rauha ja kaikilla tarpeeksi ruokaa? Miksi olisi pakko tämänkin kanssa odottaa? Yleensä tästä valittavat eivät itse tee niiden isojen ongelmien eteen kuitenkaan yhtään mitään.

Tänään tuntuu taas, että kaikki asiat, joihin eniten uskon, ovat sellaisia, jotka Suuren Enemmistön (siis Lukijalta-osastojen sekä netin kommenttiosioiden) mielestä ovat joko vääriä tai turhia tai molempia. Ole tässä nyt sitten kansalaisaktivisti. Kun sitä vaan on niin pehmo, ettei edes omaa harkitusti rakennettua maailmankuvaansa osaa pystypäin puolustaa. 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Onko kaikki myyntiä?

Ihmettelen tässä, onko nykyään enää olemassa yhtään työpaikkaa, joissa ei tarvitsisi myydä mitään? Joka paikassa kaivataan myyntihenkisyyttä ja asiakaspalvelun pitäisi olla henki ja elämä ja toinen äidinkieli. S-ryhmän rekrytoinneissa on poikkeuksellisen ärsyttävä toistuva lause "hyvän jälkimaun tuottamisesta omalla tekemisellään".

Minä en sovi mihinkään noista töistä. Kärsisin kaikissa joka päivä ja joka tunti. Olen ollut asiakaspalvelutöissä, kyllä, ja selviän siitä lyhytaikaisesti, mutta olen siinä HUONO. Minulla ei ole pokkaa. Jos minulle sanotaan ilkeästi, en kykene jatkamaan hymyillen. Olen ylipäätään huono hymyilemään. Hätäpäissäni sanon aina typeryyksiä. Vaikka kuinka haluaisin olla herttainen ja ystävällinen, en osaa. Ainakaan pitempään kuin hetken.

Enkä halua tyrkyttää mitään kenellekään. En halua luoda keinotekoisia tarpeita. En halua osaltani lisätä ylikulutusta. Se on arvopohjani vastaista, jos nyt hienosti sanotaan.

Ja helvetti, että pelkään joutuvani joskus vielä myyntityöhön pidemmäksi aikaa!

Miksen voisi päästä johonkin epäsosiaaliseen takahuonehommaan, jossa saisin käyttää aivojani ja ohjata itse itseäni ja saada tuloksia aikaan? Tai siis, miksi en voisi päästä sellaisiin töihin pysyvästi, enkä vain vuokratyökeikalle?